Sukunimenä Saarelainen on nykyisin noin 1800 suomalaisella, entisenä sukunimenä noin 700:lla. Kaikkien sukunimien yleisyyslistalla Saarelainen löytyi helmikuussa 2022 sijalta 467.
Suuri osa sukumme jäsenistä tietää hyvin, että omat juuret ovat itäisessä Suomessa, erityisesti Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Hyvin voimakas ”painopiste” osuu Pielisjärven ympäristöön.
Sukunimen -nen-johdin yksistään viittaa kiistattomasti Itä-Suomeen. Itäsuomalaisissa sukunimissä -nen on ilmaissut sukuun ja perheeseen kuulumista, ja sukunimiin sisältyy suvun kantaisän nimi, hänen lisänimensä ammattinsa tai muuta vastaavaa. Sukunimemme on myös vanha, sillä se esiintyy asiakirjoissa jo 1600-luvulla. Länsimurteiden alueella sukunimet tulivat käyttöön vasta 1800-luvun jälkipuolella.
Mistä me Saarelaiset siis olemme peräisin? Varmaa tietoa ei ole. Kirjalliset lähteet kertovat, että useita Saarelainen-nimisiä ihmisiä asui Pielisjärven seudulla ainakin 1600-luvun puolivälistä alkaen.
Kahdeksan eri sukua
Nykyiset Saarelaiset jakautuvat kahdeksaan eri sukuun. Todennäköisesti useat ja mahdollisesti kaikki eri suvut kuuluvat kuitenkin yhteen eli meillä on yhteinen esi-isä. DNA-sukututkimus vahvistaa jo, että esimerkiksi suvuilla 1 ja 4 on varmasti yhteinen kantaisä, kun mennään 10-14 sukupolvea ajassa taaksepäin eli noin 1600-luvulle asti.
Perimätietojen mukaan 1600-luvun muutamat Saarelaiset olivat saapuneet Pielisjärven seudulle jostakin Oulujoelta, joidenkin kertomusten mukaan Saarela-nimisestä paikasta. Jonkun kantaisän lisänimi saattoi muinoin olla Saarela.
Nykykartoilla Saarela-niminen saari löytyy Oulusta aivan Oulujoen suulta. Sitä on pidetty mahdollisena suvun lähtöpaikkana. Kuitenkin myös nykyisen Utajärven kunnan alueella Niskan kylässä oli ennen Saarela-niminen tila Oulujoen saaressa, joka on nykyisin patoaltaan alla. Lisäksi nykyisen Iin kunnan muinaisissa Karjalan ja Pirttitörmän kylissä asui 1650-luvun maakirjojen mukaan ainakin kolme henkilöä, joilla oli lisänimenä Saarela.
Utajärven Niskan kylästä löytyy myös dokumentteja, joista yksi kertoo niittyjen haltuunotosta. Asiakirjan yksi osapuoli oli Eskil eli Esko ja hänen puumerkkinsä vahvisti Pielisjärven kirkkoherra. Kyseisen Eskilin veli Klemetti oli saman asiakirjan mukaan puolestaan muuttanut Kemijärvelle, jossa hänen miespuolisten jälkeläistensä lisänimi länsimurteiden mukaisesti vaihteli, kunnes käyttöön tulivat sukunimet. Sukuniminä esiintyvät Jaakkola, Junttila, Jutila ja Jokela, joita ei voisi arvata mitenkään läheisiksi.
DNA-sukututkimus vahvisti yllättävän yhteyden
DNA-sukututkimuksen kautta on kuitenkin varmistunut, että ainakin yksi nykyinen Jokela-suku on Saarelaisille isälinjassa sukua juuri kyseisten veljesten kautta. Tämä vahvistaa, että jäljet todella johtavat Oulujoen varteen.
Eskilin ja Klemetin isä oli Staffan (Tahvo). Hänen nimensä esiintyy monta kertaa Pohjanmaan jalkaväkirykmentin luettelossa. Tämä saattaa taustalla siihen, miksi hänen Eskil-poikansa perimätiedon mukaan pakeni Ruotsin armeijan pakko-ottoja Pielisjärvelle.
Kuva alla näyttää Staffanin ja hänen isänsä Klemetin suvun, joka on päätelty Oulun alueen säilyneiden asiakirjojen pohjalta. Klemetti oli tullut Perämeren rannan Limingasta nykyisen Lumijoen kunnan seudulta. Hänen juurensa yltävät ainakin 1500-luvun alkupuolelle.
