Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Saarelaiset muistivat 300 vuotta sitten nälkään kuollutta sukuhaaraa

Savijärven kalmistossaSavijärven kalmistossa

 

KUVA: Saarelaisten sukuseuran väki Savijärven metsäkalmistossa muistomerkin äärellä.

Lisää kuvia

Lieksan ja Nurmeksen väliltä löytyy Savijärven Heikki Saarelaisen katovuosina sammuneen sukuhaaran kalmisto. Kesällä 2007 sukuseura laski paikalle seppeleen yli 300 vuotta sitten nälkään kuolleen suurperheen muistoksi. Pastori Reijo Tuokkola siunasi vainajat ja paikalle julistettiin hautarauha. Seuraavana vuonna paikalla paljastettiin pronssinen muistolaatta.

 

Aloitteen tutustumiskäynnistä Savijärven metsäkalmistoon teki sukuseuran kunniapuheenjohtaja, teollisuusneuvos Seppo Saarelainen Kuopiosta, joka oli muistokiven ja laatan aikoinaan hankkinut. Lieksasta matkaa kalmistoon on noin sata kilometriä. Se on hyvä paikka hiljentyä ja muistella menneitä sukupolvia.

 

Kaikkiaan 28 Saarelaisten sukuun kuuluvaa kokoontui elokuussa Nurmijärvelle. Annukan Kahvilasta matka jatkui porukalla monen mutkan ja tiehaaran jälkeen perille Savijärvelle. Oppaana ja organisaattorina toimi Arvo Saarelainen Kontiolahdelta.

 

Tilaisuus alkoi tervetulotoivotuksilla ja laatan tekstin lukemisella. Seurakuntapastori Juho Kamula Lieksan seurakunnasta piti puheen, jossa hän totesi, että ihmisen elämään mahtuu iloja ja suruja ja koviakin kohtaloita. Kaikki on Jumalan kädessä, hän muistutti. Toivoa ei kannata menettää vaikeinakaan hetkinä. Kiitollisuus auttaa eteenpäin. On hienoa, että menneitä polvia muistellaan ja kunnioitetaan heidän tekemäänsä työtä. Moni yhtyi laulun Maa on niin kaunis sanoihin: ”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan”. Lopuksi laulettiin kiitosvirsi.

 

Heidi Saarelainen Kuopiosta oli valmistellut paikalle geokätkön, johon liitettiin muistomerkin taustasta kertova teksti. Lisäksi kätköön talletettiin Olavi Martikaisen kirjoittama runoelma, joka kertoi sammuneen suvun kohtalosta. Kätkön nimeksi sovittiin Sammunut.

 

Suvun retki jatkui Jukolan Mottiin, joka on Rukajärven suunnan historiayhdistyksen, Rukajärven tiellä ry:n ja Jongunjoen kyläyhdistyksen talkootyönä rakentama kota. Paikalla toimi sota-aikana Rukajärven suunnan huoltokeskus.

 

Kodalla paistettiin makkarat, syötiin karjalanpiirakoita ja juotiin pullakahvit. Tärkeintä oli tutustuminen ennestään tuntemattomiin sukulaisiin ja kuulumisten vaihto. Ari Saarelainen lauloi kitaran säestyksellä hyvän mielen lauluja. Tästä suvun tapaamisesta palattiin kotiin monta uutta ystävää rikkaampana.

 

Anita Saarelainen

Saarelaisten sukuseuran pj